Kakskyt + kolme

Tasan kolme kuukautta sitten rikoin jalkani suhteellisen pahasti Isatiksessa. Nyt olen kotona onnellisempana kuin pitkään aikaan. Viimeisen neljän päivän aikana olen pystynyt haikkaamaan 20km Isojärven kansallispuistossa ja kiipeämään kakkostellen kolme reittiä Reventeenvuorella. Kuka olisi uskonut? En minä ainakaan!

Meillä oli alunperin ajatuksena kaverini Pirren kanssa lähteä Repovedelle haikkaamaan noin 26 kilometrin mittainen lenkki. Tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin, koska emme olleet kovinkaan varmoja siitä, mitä mieltä jalkani on ylipäätään rinkan kanssa kävelystä. Isojärvi osoittautui nappi valinnaksi. Auton sai keskivaiheille lenkkiä, joka muodostui kahdesta noin 10km pituisesta osiosta. Olisimme siis pystyneet lopettamaan retkemme kesken, mikäli se olisi osoittautunut huonoksi ideaksi.

Isojärven kansallispuiston maisemat olivat upeat. Kaikki laavut/yöpymispaikat oli asetettu järvien rannoille ja polut kulkivat joko pitkin rantaviivaa tai keskellä suomalaista metsää. Matkan varrella näimme myös useita isoja kivenlohkareita, joihin avasimme mielessämme reittejä.

Jaoimme kävelyn kolmelle eri päivällä. Ensimmäisen illan noin 4-5km pätkä Lortikka-Kalalahti oli lähinnä testi luuhistunko rinkan alle. Matka taittui kuitenkin helposti ja olimme jo muutaman tunnin kävelyn jälkeen kohteessa. Kalalahden laavu oli vapaana, joten päätimme jäädä sinne yöksi. Laavusta taittui oikein kaunis maisema, joten mikäs siellä kokatessa ja oleskellessa.

Toisena päivänä otimme spurtin ja taistelimme itsemme noin 10km eteenpäin Kalalahdesta Kannuslahteen asti. Meinasimme aluksi jäädä yöksi Kuorejärven laavulle, mutta siellä oli ruuhkaa. Päätimme siis jatkaa matkaamme kohti Herettyä. Kannuslahdessa maisemat olivat niin upeat, että päätimme jäädä sinne teltan kanssa.

Jätimme loput kilometrit viimeiselle päivälle. Niitä ei ollut enää montaa, mutta ei pitänytkään olla. Kannuslahti-Lortikka väli taittui muutamassa tunnissa ja näin olimmekin jo onnellisina autolla. No mitäs sitten? Meille jäi vielä 1,5 päivää aikaa touhuta. Olimme pakanneet köysikamat autoon ennen reissuun lähtöä. Ilmoilla oli käynyt idea visiitistä Reventeenvuorelle, mikäli energiaa kävelyn jälkeen löytyisi. Energiaa ei ehkä ollut niin paljon, mutta uteliaisuus vei voiton. Päätimme siis kääntää keulan kohti Iittiä.

Kävimme lauantai iltana lähinnä tsekkaamassa aluetta läpi. Reventeenvuori yllätti todella positiivisesti meidät molemmat. Reittejä löytyi joka lähtöön ja sporttia oli tarjolla runsaasti. Itselleni sain bongattua useita helpompia reittejä yläköysittelyä ajatellen. Emme kuitenkaan malttaneet täysin olla kiipeämättä, joten kävimme yhden vitosen reitin kiipeämässä ylös Koulu sektorilta.

Yöpaikan etsimisen kanssa oli hieman haasteita kun Reventeenvuorella ei saanutkaan yöpyä. Aloimme Google Mapsistä bongailemaan laavuja lähimaastosta ja kävimme muutamat katsomassakin. Ne eivät kuitenkaan olleet kovin potentiaalisia vaihtoehtoja. Viimein löysimme Kalmusaaren laavun, joka on pienessä saaressa. Saareen pääsee pitkospuita pitkin ja matkaa autolta oli vain 700m. Taas pääsimme nauttimaan kokatessa upeasta auringonlaskusta.

Sunnuntaina päästiinkin sitten kiipeämään! Edelliseltä illalta oli tuoreessa muistissa potentiaalisia reittejä, joten ei tarvinnut pahemmin enää skoutata. Päivän aikana sain tikattua sektorilta Urut kakkostellen reitit Skidi (3+) ja Kiinalaiset (4). Itkin melkein onnesta, koska epäilyt ulkokiipeilyä kohtaan olivat todella suuret Haukkakallion kokeilun jälkeen. Pirren tikkilistaan kertyi liidaten Skidi ja Pulla. Alla kuva Pullalta (6A), joka löytyy sektorilta Klassikkoaineista oikea. Pirrelle jäi myös projektiksi Kitkakoulu 6B, joka on sektorilla Koulu oikea.

Huh olipa kaikin puolin upea reissu! Reventeenvuori kutsuu kyllä uudelleen, koska kiivettävää jäi enemmän kuin tarpeeksi. Haikkaus ja telttailu into kasvoi myös “syödessä”, joten pakkohan se on uutta reissua alkaa suunnittelemaan. Mukavaa viikon alkua kaikille!