Työskentely kiipeilyn parissa

Moni intohimoinen kiipeilijä varmasti jossain kohtaa unelmoi siitä, että pääsisi joskus vielä työskentelemään rakkaan harrastuksen parissa. Tässä blogissa jaan muutamia vinkkejä siitä miten lähteä liikkeelle kyseisen unelman tavoittelemiseksi. Työskentelen itse junioriryhmissä, köysikiipeilyhallilla hallivalvojana ja ryhmänohjaajana, sekä usein myös vapaa-ehtoisena tuomarina kiipeilykisoissa.

Olen harrastanut kiipeilyä vajaa viisi vuotta n. 4-5 kertaa viikossa, lukuunottamatta seitsemän viikon taukoa viime kesänä, jolloin nilkkani murtui huonon putoamisen takia. Se tuntui elämäni pisimmältä ajalta, sillä koko elämäni pyöri kiipeilyn ympärillä. Jossain vaiheessa huomasin, että suurin osa vapaa-ajastanikin kului kiipeilytuttujen kanssa ja puheenaiheetkin pyörivät lähinnä kiipeilyn ympärillä. Joillekkin tämä ajatus voi tuntua oudolta, mutta jokainen lajia harrastava varmasti ymmärtää mitä tällä tarkoitan. Se vaan vie mukanaan.

Olen työskennellyt Urheilukeskuksella viimeiset viisi vuotta eri pisteissä. Yrityksemme pyrkii jatkuvasti kouluttamaan henkilökuntaa ja olenkin tässä työpaikassa päässyt kokeilemaan lukuisia eri lajeja, joista kiipeily vei sitten sydämeni. Tiesin heti alusta alkaen että haluan jossain vaiheessa työllistyä kiipeilyn pariin, en vain tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Kunnes sitten eräänä päivänä satuin juttelemaan kiipeilyssä työskentelevän kollegani kanssa hänen tarpeestaan avustavaan ohjaajaan. Siitä päivästä lähtien olemme olleet lyömätön tiimi.

Koulutukset ja kurssit

Junioriryhmissä aloitin siis alkeis- ja jatkoryhmässä avustavana ohjaajana.

Hyvin pian aloittamiseni jälkeen SKIL järjesti pilottikurssin SISÄ-KTO:sta, johon ohjaajamme osallistuivat. SISÄ-KTO-kurssin tavoite oli kouluttaa ohjaajat yläköysitoiminnanohjaajiksi sisähalleille. Kurssin jälkeen osallistutaan KTO-kokeeseen. Yleisesti ottaen liikkeelle lähdetään perinteisellä KTO-koulutuksella, johon sisältyy myös ulkopäivät. Täyden KTO:n tarvitset jos haluat ohjata ryhmiä myös ulkokallioilla. Tarkoitukseni oli osallistua ulkopäiviin nyt keväällä, mutta Koronan takia ne siirtyivät myöhempään ajankohtaan. Alla taulukko eri koulutusasteista. KTO:n ulkopäivien jälkeen aikomukseni on jatkaa KO-koulutukseen, jonka jälkeen olen tarpeeksi pätevä vetämään omia alkeis-ja jatkoryhmiä.

Junioritoiminta ja ryhmänohjaaminen

Muutaman junnukauden jälkeen seuramme aloitti myös minijunioritoiminnan. Ryhdyimme toisen ohjaajan kanssa vetämään minijunioriryhmiä ja tällä hetkellä toiminta onkin niin suosittua että minejä on jo jonoksi asti. Minijunnut eroavat muista junnuryhmistä sisällöltään siten, että minijunioreille ei opeteta köysitoimintaa, kuten varmistamista. Mikäli kuitenkin haluaa toimia ryhmissä, joissa opetetaan varmistamista, tulisi siihen käydä KO-koulutus (kiipeilyohjaaja).

Myös ryhmänhallintataidot korostuvat pienten lasten kanssa. Pikkuiset ovat kuitenkin yllättävän taitavia ja motivoituneita. Se motivoi myös meitä ohjaajia suunnittelemaan henkilökohtaisempaa, taitoja kehittävää ja sisällöltään lapsille sopivaa, mutta tarpeeksi haastavaa toimintaa. Työskentely junioriryhmissä on itselleni se kaikkein rakkain työ ja junnuryhmiä onkin jo useita viikossa. Sain myös viime kaudella pari omaa boulderryhmää vedettäväksi. Lyhyenä kiipeilijänä junnuille on myös helpompi antaa betaa 😉

Itse koen junnutoiminnan kannalta todella tärkeänä osana oman itsensä jatkuvan kehittämisen. Mikäli et ymmärrä kiipeilytekniikoista juuri mitään, niitä on vaikea opettaa muille. Toki juniorien kanssa on tärkeintä se että kaikilla on hauskaa, mutta yllättävän monet ovat niin motivoituneita ja luonnostaan lahjakkaita, että heille täytyy järjestää jo hieman kokonaisvaltaisempaa treeniä. Silloin kun tajusin, että tämä on laji jossa haluan hyvä, opiskelin internetistä kaiken aina kiipeilysanastosta erilaisiin tekniikoihin. Olen itse harrastanut pienestä asti useita eri lajeja ja nykyäänkin lajikirjo on edelleen todella laaja. Junnutreeneihin kuuluu myös tärkeänä osana oikeanlainen alkulämmittely sekä kehonhuolto/venyttely. Näistäkin olisi siis hyvä olla jonkinlainen tietämys.

Tekemällä kuitenkin oppii ja suosittelenkin ensin avustavan ohjaajan työtä, jolloin saat konkareilta kaiken sen osaamisen ja tietopohjan mitä voit mahdollisesti myöhemmin hyödyntää oman ryhmäsi kanssa!

Kumiankkojen pelastaminen otteiden takaa on minien lempipuuhaa!
Junnut ulkopäivänä Kvarnbyssä

Hallivalvojan tehtäviä teen aina silloin tällöin, sekä sen ohessa ohjaan myös synttäri,- ja tykyryhmiä kiipeilyssä. Ryhmien vetäminen ei juuri poikkea minijunioritoiminnasta, sillä asiakkaat kiipeävät lähinnä itsevarmistavilla laitteilla ja boulderissa. Mikäli siis työskentely köysihalleilla kiinnostaa, niin ehdottomasti kannattaa käydä KTO-koulutus. Boulderhalleilla riittää kokemus asiakaspalvelusta sekä intohimo kiipeilyyn. Paikkoja vaan harvoin aukeaa ja niihinkin tulee satoja hakemuksia.

Järjestimme kesäkuussa myös kaksi viikkoa kestäneet kiipeilykesäleirit, tässä vielä muutama fiilistelykuva ulkopäiviltä!

Kesäleirin ulkopäivä Taivaskallioilla

Tuomarointi ja kisaskene

Nyt päästäänkin toiseen lempparihommaani eli tuomarointiin! Tuomarina toimimisesta harvoin maksetaan palkkaa, jollet sitten lähde kansainvälisiin kisoihin tuomariksi. Homma on kuitenkin todella hauskaa ja itse teen sitä mielellään ilman palkkaakin! Olen tuomaroinut useissa maajoukkueleirin harkkakisoissa kotihallillani, SM-kisoissa ja Nordic bouldering Championship 2019-kisoissa. Viime lokakuussa SKIL järjesti tuomarikoulutuksen, johon pääsin osallistumaan. Koulutuksessa kävimme läpi tuomarointia boulder, ja lead- kisoissa. Pohjana käytettiin IFSC koulutusmateriaalia.

Viime viikonloppuna hallillamme järjestettiin Youth C/D SM-Yläköysikisat, joissa toimin jälleen tuomarina. Tunnelma oli todella jännittävä, sillä kisaamassa oli useita omianikin junnuja! Köysireittejä tuomaroidessa täytyy piirtää myös reittikartta ja pisteyttää otteet, siten se eroaa aika paljon boulderkisojen tuomaroinnista.

Reittikartta karsintareitistä

Reitinteko aka RETE

Tämä on varmasti se työnkuva, mihin moni haluaisi. Reitinteko kuitenkin usein tapahtuu hallin oman henkilökunnan toimesta, ellet sitten ole jo tehnyt nimeä sen verran että työnjälkesi on tunnettua. Joskus halleilla saattaa käydä ulkomailta asti vierailevia reitintekijöitä. Sanoisin, että tämä on kiipeilyalalla se haastavin tehtävä. Olen itsekkin jonkin verran tehnyt reittejä, mutta lähinnä omaksi ilokseni. Ensimmäinen reitti lähestulkoon aina epäonnistuu. Vaikka sinulla olisi kuinka hyvä idea tahansa päässäsi, sen toteuttaminen seinälle on täysin eri asia. Tämän olen oppinut kantapään kautta. Aina ei löydy ajatukseen sopivaa otesarjaa, eikä vapaana olevat seinänmuodotkaan välttämättä puolla näitä ajatuksia. On myös yllättävän haastavaa saada muuvit yhtä vaikeaksi lyhyelle ja pitkälle kiipeilijälle. Mielestäni hyvä reitintekijä suunnittelee reitin niin, että se pitää sisällään jonkin pakotetun tekniikan (esim heelhook, mantteli), oli se sitten alakutonen tai yläseiska. Kiipeilytasonikaan ei mielestäni ole sillä tasolla, että osaisin tehdä haastavia ja hyviä reittejä itseäni taitavammille kiipeilijöille. Olen kuitenkin tehnyt mielestäni muutaman hauskan reitin ja aion kyllä tulevaisuudessakin kokeilla vielä kykyjäni tällä saralla.

Reitintekoa pääsee kuitenkin harjoittelemaan esim. Porvoon Grottanilla, jossa asiakkaat tekevät paljonkin reittejä. Betavideoita on hyvä kuvailla ja laittaa jakoon sosiaaliseen mediaan, jos joku vaikka sattuisi siellä huomaamaan piilevät kykysi! 🙂

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua, kiva kun jaksoit tänne asti!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create a website or blog at WordPress.com

Up ↑

Create your website with WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: